Jumankeuta, että mä oon hirveä ämmä menkkojen aikaan! Voi perheparkaani, mitä he joutuvatkaan silloin kestämään. Hermot on niin kireällä, eikä voi hillitä itseään vaikka kuinka yrittäisi. Mieheni ei totisesti odota aikaa, jolloin tyttärenikin alkaa aikuistumaan ja täällä pyörii kaksi menkkahirviötä. No onneksi siihen menee vielä tovi. Kireyden lisäksi tuli tosi surullinen olo. Tuntuu kuin joku kuolisi aina kun menkat alkavat. Ja niinhän se onkin; toivo hiipuu, kuolee ja valuu pois. Minun toivevauvani.

Toivevauvani, vielä joku päivä saan sinut syliini